Suillus clintonianus Turjantatti ("Rödbrun lärksopp")

Kuva on skannattu Marja Härkösen luvalla kirjasta "Parhaat sienet ja sieniherkut". Kuvan kaikki oikeudet kuuluvat Marja Härköselle.  Hänet löydät Kasvimuseosta, Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

 
 

Tuntomerkit	Punaruskea, tahmeapintainen pillisieni
Lakki	Lakki kasvaa 5-10 cm leveäksi ja on väriltään punaruskea. Aluksi lakki on kupera, mutta laakenee myöhemmin. Kosteana lakin pinta on limainen, kuivana limamaisen tahmea.
Pillit	Pillikerros on rusehtavankeltainen, vanhemmiten likaisenkeltainen. Pillien suuaukot ovat pienet ja pyöreät. Nuorilla yksilöillä pillejä peittää kellanvalkoinen suojus, joka irtoaa lakin reunoista ja jää jalkaan renkaaksi.
Itiöpöly	Itiöpöly on kellanruskeata.
Jalka	Jalka on melko pitkä, sitkeä ja aika kapea. Siinä on likaisenkeltainen rengas, joka tahmautuu helposti jalkaa myöten. Aivan nuoren yksilön, juuri lakin reunasta irronnut rengas on vielä valkoisenkeltainen. Vanhoilla yksilöillä renkaasta saattaa olla jäljellä vain tumma vyö jalassa.
Malto	Mallon väri vaihtelee kalpeankeltaisesta sitruunankeltaiseen ja on melko pehmeää.
Tuoksu	Mieto tuoksu.
Maku	Mieto maku.
Kasvupaikka	Turjantatti elää lehtikuusen juurisienenä. Se kasvaa siis lehtikuusen seuralaisena, puistoissa ja metsissä. Suomessa lehtikuusia tapaa harvemmin metsistä, mutta Ruotsissa lehtikuusia on istutettu aikoinaan myös metsiin.
Kasvukausi	Turjantatin kasvukausi lienee sama kuin Lehtikuusentatin, koska se on aiemmin luettu vain Lehtikuusentatin tummaksi muodoksi.
Levinneisyys	Levinneisyys seuraa lehtikuusen kasvurajoja. Kuinka yleinen Turjantatti on, ei ole toistaiseksi tiedossani.
Vertaa tähän	Lehtikuusentatti (Suillus grevillei) muistuttaa eniten Turjantattia, mutta lakki on  voimakkaan keltasävyinen. Harmotatti (Suillus aeruginascens) on myös Turjantatin lailla kuin kopio Lehtikuusentatista, mutta on väriltään harmaasävyinen. Jyvästatti (Suillus granulatus) ja Voitatti (Suillus luteus) ovat niinikään mahdollisia sekoittaa Turjantattiin, vaikka mielestäni sekoittamisvaara on kuitenkin erittäin pieni.
Varmin ero	Turjantatti ja Harmotatti eroavat toisistaan parhaimmin väriensä vuoksi. Jyvästatilla on ruskea lakki ja jalka on renkaaton. Voitatin lakki on myös ruskea ja jalassa on rengas, nuorella yksilöllä rengas on hyvin selvä.  Paras tuntomerkki on kasvupaikka. Voitatti ja Jyvästatti kasvavat männyn seuralaisena. Lehtikuusentatti nimensä mukaan lehtikuusen seuralaisena, kuten Turjantatti, mutta se on selvästikin keltaisempi, jopa vihertäväsävyinen.
Hyvä tietää	Yksikään mainituista sienistä ei ole myrkyllinen, vaan kaikki ovat kokolailla samanarvoisia ruokasienenä.