| Tuntomerkit |
Oranssi sieni |
| |
|
| Lakki |
Lakki kasvaa 3-9 cm leveäksi. Se on ohut, oranssinpunainen,
vanhemmiten haalistuva. Lakin reuna on alaskiertynyt, samettinukkainen.
Pinta on kuiva ja säämiskämäinen. |
| Heltat |
Heltat ovat johteiset, lakkia tummemmat ja voimakkaamman oranssinpunaiset.
Ne ovat pehmeät, tiheässä, halkihaaraiset ja kapeat. |
| Itiöpöly |
Itiöpöly on heikosti kellertävää, lähes
valkoista. |
| Jalka |
Jalka on solakka, lakin pintaväriä tummempi. |
| Malto |
Malto on vaalean punertavankeltaista ja sitkeää. |
| Tuoksu |
Ei erityistä tuoksua. |
| Maku |
Maku on mieto. |
| Kasvupaikka |
Valevahvero kasvaa monenlaisissa havu- ja sekametsissä. Sitä
tapaa usein valdelmikkoisilla hakkuuaukeilla. Se kasvaa lahokannoissa ja
kuolleissa puunjuurissa. |
| Kasvukausi |
Elokuusta lokakuuhun. |
| Levinneisyys |
Sitä esiintyy koko maassa, etelässä yleisempänä
kuin pohjoisessa. Joinakin vuosina sitä ei tavata lainkaan, kun taas
toisina vuosina se esiintyy hyvinkin runsaana. |
|
|
| Vertaa tähän |
Valevahveron saattaa äkikseltään erehtyä uskomaan
Keltavahveroksi
(Cantharellus cibarius). |
| Varmin ero |
Kääntämällä heltat esiin, paljastuu valevahvero
kirkkaan oranssin värisistä heltoistaan ja ohuesta lakistaan.
Keltavahveron lakki on paljon paksumpi ja tukevampi. |
| Hyvä tietää |
Valevahvero ei ole myrkyllinen, mutta sitkeä ja huono ruokasieni.
Sitä sanotaan voivan käyttää myös ruuaksi. Se
on kuitenkin sukua pulkkosienille, jotka aiemmin olivat merkitty ruokasieniksi,
mutta ovat kuitenkin aiheuttaneet kuolemaan johtaneita myrkytyksiä.
Pulkkosienten myrkky on kehoon keräytyvää, ja se saattaa
aiheuttaa myrkytyksen vasta, kun sientä on syöty useiden vuosien
kuluessa.
Siksi en kuitenkaan suosittelisi valevahveroakaan ruuaksi, etenkin
kun se on sitkeä sieni. |
|
|
