Russula lutea (Huds.:Fr.) Gray Munahapero (Äggkremla) Syn. Russula vitellina

 

Tuntomerkit:	Pieni munankeltainen sieni
Lakki	Lakki on  2-6 cm leveä, kromin- tai munankeltainen, keskeltä usein keltaisenpunainen. Se on ohut ja pehmeä, muodoltaan heikosti kupera, myöhemmin laakea, keskeltä usein painunut. Vanhemmalla lakilla heltat näkyvät reunassa pintakalvon alta. Pintakelmu on helppo irroittaa.
Heltat	Heltat ovat korkeat, tasatyviset tai kokotyviset, ensin vaaleankellertävät, myöhemmin itiöpölyn kypsyessä, munankeltaiset. Ne ovat ohuet, tiheässä ja murtuvat helposti.
Itiöpöly	Itiöpöly on munankeltaista.
Jalka	Jalka on 2- 8 cm korkea, melko kapea, valkoinen.
Malto	Malto on valkoista ja murtuu helposti.
Tuoksu	Mieto tuoksu.
Maku	Mieto maku.
Kasvupaikat	Munahapero kasvaa lehtipuiden alla metsissä, puistoissa ja hakamailla, usein paljon samassa paikassa.
Kasvukausi	Se kasvaa heinäkuusta syyskuuhun.
Levinneisyys	Munahapero on Ruotsissa yleinen sieni. Suomessa sen sanotaan olevan melko harvinainen ja eteläinen.
Vertaa tähän	Keltaisia haperoita on muutamia muitakin lajeja. Mikään niistä ei ole myrkyllinen. Keltahapero (Russula claroflava) on yleinen ja hyvänmakuinen sieni. Sinappihapero (Russula ochroleuca) on kirpeän makuinen. Eräs munahaperon kaltainen on myös Aprikoosihapero (Russula chamaeleontina).
Varmin ero	Keltahapero harmaatuu melko nopeasti, kaikki sienen osat. Sinappihapero harmaantuu heikosti, munahapero ei ollenkaan. Apikoosijhaperon lakki on aprikoosin värinen taikka kelkeltä keltainen, reunoilta roosa.
Hyvä tietää	Haperot, jotka kelpaavat ruuaksi, ovat miedonmakuisia. Siksi maistaminen on paras keino valita mukaanotettavat haperot jo metsässä, mikäli on ruokasieniä "metsästämässä". Ensin täytyy tietysti tunnistaa sieni haperoksi.