| Tuntomerkit |
Tulipunainen sieni |
| |
|
| Lakki |
Lakki kasvaa 7-11 cm leveäksi. Nuorella sienellä pintakelmu
on kirkkaanpunainen. Se haalistuu vanhemmiten. Pintakelmun voi nylkeä
ehjänä lähes kokonaan. |
| Heltat |
Heltat ovat nuorella sienellä valkoiset, vanhalla sienellä
heikosti kellertävät. |
| Itiöpöly |
Itiöpöly on valkoista. |
| Jalka |
Jalka on valkoinen, täyteinen. Se muuttuu vanhemmiten hohkaiseksi
ja saa harmahtavan ja vetisen sävyn. |
| Malto |
Malto on valkoista ja haurasta. |
| Tuoksu |
Tuoksu on heikosti hedelmäinen. |
| Maku |
Maku on polttavan kirpeä. |
| Kasvupaikka |
Kasvupaikka on karuissa, soistuneissa metsissä. Se viihtyy
rahkasammalikossa. |
| Kasvukausi |
Kasvukausi ajoittuu keskikesastä syysmyöhään. |
| Levinneisyys |
Yleinen koko maassa. |
|
|
| Vertaa tähän |
Punaisia haperoita on maassamme useita lajeja, joista osa on mietoja
ja osa kirpeitä. |
| Varmin ero |
Punajalkahapero (Russula rhodopoda) kasvaa kuusikoissa. Sen lakki
on tummanpunainen, hieman kiiltävä. Myös jalka on punainen.
Pippurihapero (Russula badia) on melko harvinainen, tummanpunainen.
Se tuoksuu heikosti lyijykynälle ja sen maku on niin polttava, että
sitä maistettuaan tuntuu kuin olisi saanut palovamman kieleensä. |
| Hyvä tietää |
Tulipunahaperon kirpeys ei häviä millään tavalla
valmistettuna. Keski-Euroopassa sitä pidetään jopa myrkyllisenä.
Siksi olen laittanut sille myrkyllisen sienen merkin, vaikka suomalaiset
sienioppaat eivät sitä myrkylliseksi luokittelekaan. |
|
|
