| Tuntomerkit |
Heleänkeltainen sieni |
| |
|
| Lakki |
Lakki on 4-12 cm leveä, nuorena puolipallon muotoinen, myöhemmin
laakeneva. Lakin pintakelmu on heleän keltainen, helposti haalistuva.
Se on helppo nylkeä irti lakin reunasta. Pintakelmu on nuorella sienellä
tahmea, vanhalla sienellä kuiva. |
| Heltat |
Heltat ovat kellanvalkoiset, vanhemmiten harmaantuvat. |
| Itiöpöly |
Itiöpöly vaalean okrankeltaista. |
| Jalka |
Jalka on sileä, täyteinen, aluksi valkoinen, vanhemmiten
harmaantuva. |
| Malto |
Malto on valkoista ja haurasta. Se harmaantuu vioittuneista kohdista
ja lopulta itsekseen. |
| Tuoksu |
Tuoksu on heikko. |
| Maku |
Maku on mieto, mantelimainen. |
| Kasvupaikka |
Kasvupaikka on koivua kasvavissa metsissä, rantapensaikoissa
ja korpisoilla. Yleensä kosteissa paikoissa. |
| Kasvukausi |
Kasvaa heinä-syyskuussa. |
| Levinneisyys |
Keltahapero on yleinen aina Lappia myöten. |
|
|
| Vertaa tähän |
Munahapero (Russula lutea) on myös
keltainen hapero, kuten sinappihaperokin (Russula ochroleuca). |
| Varmin ero |
Munahapero keltahaperoa pienempi, munankeltainen, jonka itiöpöly
ja myöhemmin myös heltat ovat munankeltaiset.
Sinappihapero on ruskehtavankeltainen, kirpeänmakuinen, valkohelttainen.
Sen heltat harmaantuvat vain heikosti.
Nämä molemmat lajit ovat Suomessa melko harvinaisia ja
eteläisiä lajeja. |
| Hyvä tietää |
Keltahapero on hyvä sellaisenaan salaatteihin. Sitä voi
vaikka syödä metsässä pahimpaan nälkäänsä,
vaikka se onkin aika kuivaa syötävää sellaisenaan. |
|
|
