Lactarius tabidus  Fr. Pikkurousku (Småriska, Rynkriska) Syn. Lactarius thejogalus (Bull. ex Fr.) S.F.Gray

Kuvan kaikki oikeudet kuuluvat Marja Härköselle. Hänet löydät Kasvimuseosta, Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

 

Tuntomerkit	Pieni okranruskea helttasieni
Lakki	Lakki on 2- 6 cm leveä, vaalean kellanruskea, vaalea punakellertävän ruskea, kuivana himmeä mutta kostealla hieman kiiltävä. Se on vyöhykkeetön, nuorena nipukallinen ja reunoistaan sisäänkiertynyt, mutta laakenee vanhemmiten ja painuu lopulta lähes suppilomaiseksi. Lakin pinta on huokoinen.
Heltat	Heltat hieman johteiset, tiheässä, vaaleat, hieman kellertävän ruskeat, okrankellertävät, jonkin verran punertavaan vivahtavat..
Itiöpöly	Itiöpöly on vaalean kermankellertävää, heikosti lohenpunavivahteinen.
Jalka	Jalka on ohut, lakin värinen alaosastaan enemmän oranssiin vivahtava, ontto ja hauras. Se kapenee enemmän tai vähemmän lakkia kohden.
Malto	Malto on haurasta, vaalean okrankellertävää. Maitiaisneste vetisen valkoista. Tippa maitiaisnestettä valkoisessa nenäliinassa muuttuu hitaasti kellertäväksi.
Tuoksu	Tuoksu on mieto, ei selkeää ominaistuoksua.
Maku	Maku on mieto, vain jälkimaku saattaa tuntua lievästi karvaalta.
Kasvupaikka	Pikkurousku kasvaa  sekä havupuitten että koivun seuralaisena monenlaisilla tuoreilla kasvupaikoilla kuten hakamailla, rantapensaikoissa ja korpisoiden reunoilla.
Kasvukausi	Aloittaa kasvunsa jo keskikesällä ja kasvaa aina syksyyn asti.
Levinneisyys	Yleinen sekä Suomessa että Ruotsissa.
Vertaa tähän	Pienikokoisia ruskeita rouskuja on monia lajeja. Joitakin niistä, esim. Rutarouskua (Lactarius lacunarum)  ja Rahkarouskua (Lactarius sphagneti), on sienitutkijankin vaikea erottaa pikkurouskusta, ja niiden levinneisyyttä Suomessa vasta tutkitaan (v. 1997).
	Myös Oranssirousku (Lactarius aurantiacus syn. L.mitissimus) on pienikokoinen ja muistuttaa pikkurouskua, mutta on sitä voimakkaamman värinen, oranssi ja levinneisyydeltään eteläisempi.
Hyvä tietää	Kaikki mainitut sienet ovat hyviä, mietoja ruokasieniä. Pikkurousku on miellyttävän makuinen ja niin mieto, että kelpaa ruuanvalmistukseen ilman ryöppäystä. Siitä huolimatta on se saanut vain yhden tähden pienen kokonsa ja ohuen maltonsa vuoksi. Sitä joutuu keräämään paljon, jotta sitä riittää säilöttäväksi  tai edes ateriaksi asti.