| Tuntomerkit |
Harmaan oranssi helttasieni |
| |
|
| Lakki |
Lakki on 5 - 15 cm leveä, harmahtavan oranssinkellertävä
ja sileä. Siinä on harvakseltaan pohjaväriä tummempia
kehiä tai laikkuja, vanhemmiten vihertäviä laikkuja. Se
on ensin kupera, mutta laakenee sitten ja keskusta painuu kuopalle. |
| Heltat |
Heltat ovat tasatyviset tai hieman johteiset, porkkanan väriset.
Niihin tulee vahingoitettaessa vihreää sävyä. |
| Itiöpöly |
Itiöpöly on vaalean okrankeltaista. |
| Jalka |
Jalka on ontto, tyveä kohti suippeneva, usein melko lyhyt,
porkkanan värinen. Siinä on pohjaväriä tummempia
kuoppia. |
| Malto |
Malto on vaaleaa, pinnan läheltä porkkanan väristä,
paikoin vihertävää. Maitiaisneste on oranssin väristä,
muuttuu kuivuessaan ensin oranssiksi, sitten keltaiseksi ja lopulta vihreäksi. |
| Tuoksu |
Sienen tuoksu on mieto ja makeahko. |
| Maku |
Maku on mieto mieto eikä siihen tule karvasta jälkimakua. |
| Kasvupaikka |
Männynleppärousku on männyn juurisieni. Se on kalkkimaata
suosiva eikä viihdy karuilla kasvupaikoilla. Siksi sitä ei tavata
kaikkialla männyn leviämisalueilla. |
| Kasvukausi |
|
| Levinneisyys |
Suomessa laji on melko harvinainen. Sitä tavataan sieltä
täältä Kuusamoon asti. Ruotsissa laji on melko yleinen kalkkipitoisilla
alueilla, muuten se on harvinainen. |
| |
|
| Vertaa tähän |
Männynleppärouskun saattaa sekoittaa Kuusenleppärouskuun
(Lactarius deterrimus), mutta ruokasienten poimijalle sillä ei
ole merkitystä. |
| Varmin ero |
Kuusenleppärouskun maitiaisneste muuttuu viininpunaisen kautta
vihreäksi. |
| Hyvä tietää |
Leppärouskujen leppä-sana ei tarkoita leppäpuuta,
vaan muinaissuomalaista synonyymisanaa verelle. Se tulee kuoritun lepänoksan
oranssista väristä.
Leppärouskujen käyttäminen ruokana aiheuttaa virtsan värjäytymisen
punaiseksi, mutta ilmiö on vaaraton. |
| |
|
