| Tuntomerkit |
Lilanruskea sieni |
| |
|
| Lakki |
Lakki on 5-12 cm, paksu, keskeltä vähän koholla,
punaruskea tai harmaanruskea. Sen pinta on kuituinen, märällä
säällä tahmea, mutta ei koskaan limainen. |
| Heltat |
Heltat ovat paksut, johteiset ja vahamaiset, nuorina ruusunpunertavat
tai punaruskeat, itiöiden kypsyttyä tummemman harmaat, jopa mustanharmaat. |
| Itiöpöly |
Itiöpöly on mustaa. |
| Jalka |
Jalka on pitkä, usein mutkainen, likaisenkellanruskea, tyveä
kohti suippeneva. Sen pinta on silkkikuituinen. Nuorella sienellä
jalan kuitukerros jatkuu lakin lakin reunaan ja suojaa kehittyviä
helttoja. Suojuksen irrottua siitä jää joskus jalkaan vähäinen
rengas, jonka kypsyvät itiöt värjäävät mustaksi. |
| Malto |
Malto on punaisenkeltaista, jalan tyvessä sahraminkeltaista. |
| Tuoksu |
Erityistä tuoksua ei erotettavissa. |
| Maku |
Maku on mieto. |
| Kasvupaikka |
Viihtyy mäntymetsissä. Rusakkonuljaska on männyn
seuralainen. Se kasvaa yksitellen siellä täällä eikä
ole erityisen satoisa. |
| Kasvukausi |
Syksyllä elokuusta lokakuuhun. |
| Levinneisyys |
Jokseenkin yleinen koko männyn levinneisyysalueella. |
|
|
| Vertaa tähän |
Rusakkonuljaska on helppo tunnistaa. Sen voi kuitenkin sekoittaa
epähuomiossa ruskeisiin vahakkaisiin paksujen vahamaisten helttojensa
vuoksi.
Punanuljaska (Gomphidius roseus) saattaa päältä päin
muistuttaa Rusakkonuljaskaa. |
| Varmin ero |
Vahakkaiden itiöpöly on valkoista, rusakkonuljaskan mustaa.
Punanuljaskalla on ruusunpunainen lakki ja valkoiset tai vaaleat
heltat. Punanuljaska kasvaa yleensä Nummitattien (Suillus bovinus)
joukossa. |
| Hyvä tietää |
Rusakkonuljaska on hyvänmakuinen ruokasieni, joka kypsennettäessä
värjäytyy punajuuren väriseksi. |
|
|
