Tarkoituksenani on näillä sivuillani esitellä kaikenlaisia sieniä, enemmän tai vähemmän syötäviä, jotka kasvavat Suomessa ja/tai Ruotsissa, ja muuallakin maailmassa. Edellytyksenä tietysti on, että minulla on sienestä kuva, jonka esittämiseksi näillä sivuillani olen saanut kuvaajalta tai oikeuksien haltijalta luvan. Tai olen itse onnistunut ottamaan lajista esittelykelpoisen kuvan.

Sykäyksen tälle sivulle sain hyvin yksinkertaista tietä. Joskus marraskuun 1997 tienoilla löysin ensimmäiset sienisivut Internetistä. Kävin sivuja läpi kuin lumoutuneena. Sienikirjojen jälkeen näytöllä olevat sienikuvat olivat kuin olisi samonnut itse metsässä. Joitakin kuvia jäin katselemaan kauaksi aikaa, sillä kuvaajalla oli ilmiselvästi hyvin voimakas kauneudentaju. Esim. pienistä vaatimattomista hiipoista oli onnistuttu loihtimaan todellinen pienoistaideteos, saati sitten monista, jo luonnostaan näyttävistä sienistä.

Lisäksi näin kuvia sienistä, joita olin jo poiminut monet vuodet. Nyt näin kuvia, joista sienen tunsi heti. Ja kun näki monia erilaisia kuvia samasta sienestä, niin sekin osaltaan antoi kuvan siitä, miten monelta sama sieni voi näyttää riippuen tarkasteltavasta yksilöstä. Kuitenkin se on tunnistettavissa yhdeksi ja samaksi sienilajiksi. Tällaista ominaisuutta on sienikirjoihin vaikea saada, koska kirjoista tulisi siten aivan liian paksuja. 

Toinen seikka, joka näiltä sivuilta kiinnosti minua, oli se, että Amanita-suvun (kärpässienten suvun) valkoisia lajeja olikin, vaikka kuinka monta, vaikka olin luullut niitä olevan vain yhden, valkokärpässienen. Saamieni tietojen mukaan niitä on vain yksi ainoa laji Suomessa. Kuitenkin sisimmässäni olen epäluuloinen sen seikan suhteen. Kuvia Internetissä katsellessani, muistin, kuinka kauan sitten eräänä poikkeuksellisen hyvänä sienivuonna löysin valkokärpässienen, joka muistutti päältä katsottuna lampaankääpää. Mutta kun otin sienen ylös, sillä olikin heltat, rengas ja väljä tuppi, jonka jouduin erikseen ottamaan ylös sammaleesta. Totesin, että sen täytyy olla valkokärpässieni. Koska sieni oli vielä erittäin hyväkuntoinen, ajattelin sen olevan jokin mutaatio; sairastuneelta se ei näyttänyt. Eikä sinä vuonna muutenkaan ollut sairastuneita sieniä niissä metsissä, joissa minä liikuin. Sairastuneella tarkoitan sientä, jonka loissieni on valloittanut ja muuttanut aivan tunnistamattomaksi. Joinakin vuosina näitä sienestäjän kannalta ikäviä loissieniä esiintyy paljon.

Näistä havainnoista johtuen päätin, että jos se minusta riippuu, niin suomalainen - siis suomeksi kirjoitettu - sienisaitti pitää saada Internettiin. Muillekin pitää saada elämyksiä sekä mahdollisuus nähdä, miten moninainen sienimaailma on. Lisäksi on vahinko, jos harvinaisina esiintyvät sienet jäävät metsiimme joutumatta tutkijoiden analysoitaviksi. Sienikirjoissa kehotetaan jättämään metsään ne sienet, joita ei tunnista, mikä on valitettavaa. Itse annan ohjeeksi, että tuo kiinnostavat sienet näytettäväksi asiantuntijoille. Sieniseuroja on jo niin tiuhassa, että jostakin kohtuullisen läheltä kyllä löytää jonkun sieniä paremmin tuntevan, joka tietää, kannattaako sieni tutkia tarkempaan. Hän voi myös kertoa, onko se ruokasieni vai ei. Tällä tavalla opit itsekin sienistä koko ajan uutta.

Alku oli vielä vaatimaton. Koska olin kulkenut metsissä sienikorin enkä kameran kanssa, niin omia kuvia oli vain muutama. Sain lainata monilta sienisivuilta kuvaajien luvalla sienikuvia, joilla aloitin sivuni. Nyt sivuni ovat kasvaneet. Aluksi sivut olivat vain suomeksi, mutta täällä Ruotsissa ystäväni pyysivät, että kääntäisin myös sivuni ruotsiksi. Niin teinkin. Samalla tein englanninkieliset sivut, joissa ei lajikuvausta tule olemaan lainkaan. Olen kuitenkin pyrkinyt löytämään lajille myös englanninkielisen nimen, mutta se on vaikeaa, sillä vain harvoilla lajeilla näyttää olevan oma nimi englanniksi. Nyt kuvia on noin kolmestasadasta lajista ja sivujen määrä "sienikirjassani" on jonkun verran yli tuhat, kun kaikki kolme kieltä lasketaan mukaan. Monella lajilla on ns. kakkossivu, jossa lajista on 1- 3 lisäkuvaa ja mahdollisesti lisätekstiä.

Jouduin ensiksi tilaongelmien, sitten ylläpito-ongelmien  eteen. Jotakin täytyi tehdä, jotta voisin esitellä sivuiltani vielä puuttuvia ruokasienilajeja tarvitsematta poistaa muita lajeja niiden alta. Etsin kauan toimittajaa, joka antaisi ilman mainoskaaosta enemmän kotisivutilaa. Tällaisen toimittajan löysin lopulta suomalaisten toimittajien joukosta. Suomalaisena tietysti olin siitä iloinen, että Suomessa on fiksuja internettitoimittajia, jotka eivät ihan kaikkea ole pilanneet kovalla hinnalla ja/tai mainoksilla tai vaadi palastelemaan kokonaisuutta ikävillä rajoitteilla.

Siitä alkoi sivuilleni suuritöinen "tekninen" remontti. Koska sivut eivät enää olisi riepoteltuina usean toimittajan palvelimille, niin saatoin muuttaa osoitteistusjärjestelmän suhteelliseksi. Samalla muutin sivuillani esiintyvät nappulat pienemmiksi, joiden selitysteksti tulee näkyviin, kun vie hiiren nappulan päälle. Selitys tulee kolmella kielellä. Lisäksi olen voinut lisätä useimmille lajeille enempi kuvia. Kuvia on nyt siinä tuhannen kieppeillä. Olen myös tehnyt kaikista sienikuvistani vastaavat ikonit ja muuttanut suomalaisen ja ruotsalaisen ryhmähakemiston ikonihakemistoksi. Samalla olen tehnyt vastaavan myös englanninkielisille sivuilleni. Tämä työ on kestänyt yli puoli vuotta, mutta nyt suurin työ on tehty. Olen tietysti kiitollinen, jos lukija sivuja katsellessaan huomaa "risaisen" kuvan (näkyy vain merkki, että tässä pitäisi olla kuva) tai toimimattoman linkin, kertoisi siitä minulle sähköpostin kautta.

Perusajatus sivujen sisällöstä:

Jos tiedän sienellä olevan merkitystä muussakin hyötykäytössä kuin ruoka-aineena, niin yritän aina kertoa myös sen. Tämä työ on aloittamatta vielä, mutta suunnitelmat ovat jo valmiit. Ruokasienistä annan tyypillisimmät tuntomerkit niin hyvin kuin tiedän sekä vertailuohjeet myrkyllisiin ao. sientä muistuttaviin sieniin. Lisäksi tarkoituksenani on kertoa joitakin omakohtaisia kokemuksia kasvupaikoista, -ajoista ym. sellaisista sienistä, jotka ovat henkilökohtaisia suosikkejani tai muuten kiinnostavia.

Ruokaohjeita en toistaiseksi anna, koska niistä on tehty jo niin monta kirjaa. Sitä paitsi lähes jokainen uusi sienikirja sisältää myös joukon ruokaohjeita, useat myös värjäysohjeita. Aion myöhemmin julkaista hiukan värjäykseen liittyvää tietoa, mm. muutaman puretusreseptin. 

Yleiseksi ohjeeksi neuvon, että näiden sivujen avulla voi kyllä tutustua sieniin, jopa verrata saalistaan, jonka on tuonut metsästä, mutta se ei ole oikea tapa. En anna läheskään kaikista sienistä perusteellisen tarkkaa lajikuvausta. Vain tavallisimmat sienet, joilla on vähiten matkijoita ja ovat muutenkin selkeitä, voi varmuudella tunnistaa näiltä sivuilta. Tämän virtuaalisen sienikirjani kohdalla pätee sama sääntö kuin muidenkin sienikirjojen kohdalla. Vastuu jää jokaiselle sieniä ruuaksi käyttävälle itselleen. Katso myös tunnistamisohjeitani.

Oma sieniharrastukseni:

Omaa kokemusta ruokasienten keruusta on vuodesta 1977, jolloin sieniharrastus iski minuun ja tarttui kuin tauti, josta ei pääse (eikä haluakaan päästä) eroon. Vuonna 1979 kävin Valion järjestämillä poimijakursseilla, joiden lopputuloksena sain ammattipoimijakortin, joka oikeuttaa minut myymään korttiin merkittyjä sieniä. Sitäkin tuli tehdyksi harrastelijaluontoisesti muutama vuosi samalla, kun liikuin muutenkin paljon metsissä ja opettelin tuntemaan yhä enemmän ja enemmän syötäviä sieniä. 

Myös Suomen sieniseuran lehden kautta olen saanut paljon tietoa, usein sellaistakin, johon en ole vieläkään oikein päässyt sisälle. (Kuten faktatietoa itiöistä, mikroskooppista rakenteista, yms.) Sellaista tietoa löytyy myös Internetistä. Kuten myös ohjeita, kuinka sieni varmuudella tunnistetaan mikroskoopin avulla. Myös itiöistä, yms on kuvia. Jopa sienten elinkaaresta on hyvinkin tarkkoja kuvauksia. Useimmiten asialla ovat erilaisten tutkimuslaitosten tutkijat ja/tai opettajat. He pitävät näitä tietoja yllä pääasiassa halusta saada sienituntemusta leviämään. Osittain se on myös julkista tietojenvaihtoa tutkijoiden ja/tai sieniharrastajien välillä. 

Itse en omista mikroskooppia ja aikani ei muutenkaan riittäisi harrastaa sienitietoutta niin syvällisellä tasolla. Suurin osa syötävistä lajeista ovat normaalein aistein tunnistettavissa. Eihän kukaan muuten uskaltaisikaan sieniä syödä. Jos lajin tunnistaminen vaatisi mikroskooppia tai jää muuten epäselväksi, mutta on riittävän kiinnostava, että haluan esitellä sen sivuillani, niin olen saanut apua sienitutkijoilta tai muuten sienten ammattilaisilta.

Suurin ilo sieniharrastuksesta on kuitenkin metsissä liikkumisessa. Sienten poiminta on vain hyvä syy saada itsensä liikkeelle. Sitä paitsi sienet ovat terveellistä ja moniarvoista ruokaa. Eikä koskaan tarvitse tulla metsästä ilman saalista. Aikaisesta keväästä lumentuloon asti löytyy aina jotakin mukaan otettavaa. Alkutalven suosikkini on hallavahakas, joka ilmestyy vasta marraskuussa, kun pakkanen on ollut jo kauan pysyvä. Vähälumisena aikana se on helppo löytää. Myös lumen alta sitä voi hakea, kun on oppinut tietämään, missä se kasvaa, sillä hallavahakas on paikkauskollinen.

Miten näiden sienisivujen tekeminen on vaikuttanut elämääni:

Mielenkiintoisinta oli aluksi löytää sivuille sopiva ulkonäkö. Ratkaisuuni päädyin siksi, että kuva tarvitsee raamit ympärilleen, jolloin tulee tunnelma, että saa kurkistaa metsään ikkunasta. Vaalea keltainen tausta antaa hyvän pohjan metsänvihreälle tekstille. Ensimmäiset "nappulat" sivuillani olivat huolella suunnitellut, mutta kamalan isot. Vieläkin tyypin voi nähdä varsinaisilla kotisivuillani. Aika aikaisessa vaiheella vähensin niiden korkeutta, mutta samalla niistä tuli aika ikävän näköiset. Varmaa on, että tekijä ei koskaan ole tyytyväinen sivuihinsa. Aina on jotakin, jonka haluaisi muuttaa.

Ensimmäisen julkaisun jälkeen ei tietysti tapahtunut paljoakaan, koska vain siirsin sivuni internettitoimittajan palvelimelle. Sivuistani tiesi vain muutama henkilö, jotka auttoivat minua tarkistamaan, että kaikki kuvat tulivat näkyviin, että kaikki linkit toimivat, että sivut näyttivät eri selaimissa kuitenkin kelvollisilta ja että kielellisesti teksti oli oikein. Kiitos tästä avusta pojalleni ja ystävilleni.

Sitten tapahtui kuitenkin, aivan liian aikaisin, että jokin etsin oli äkännyt sivuni ja niitä kävi lukemassa ihan ventovieraat ihmiset, joilta sain sitten sähköpostia. Toisaalta olin tietysti iloinen postista, mutta hirvitti muuten, koska sivuni olivat mielestäni vielä keskentekoiset.

Sivujen ulkonäkö jäi kuitenkin toisarvoiseksi asiaksi, kun aloin itse kuvata sieniä. Kuvasin ja poimin mukaan kaikenlaisia sieniä, joita vastaani tuli. Kun sitten kotona aloin tunnistaa kuvaamiani ja näytteeksi tuomiani sieniä ja kirjoittaa niille kuvaustekstejä kuvien vahvistukseksi, niin se osoittautuikin hyvin opettavaiseksi. Laji, jota olin poiminut ruokasienikirjoista oppimalla nimellä, olikin yllättäen itse asiassa monta lajia, joilla oli lähes samanlainen ulkonäkö. 

Nyt en laittanut sieniä omaan ruokapataani vaan malliksi muille. Tälle seikalle tulikin yht'äkkiä uusi merkitys. Matkijoitakin oli monilla lajeilla enemmän kuin olisi luullutkaan. Onneksi suurinta osaa ei kuitenkaan Suomesta tai Ruotsistakaan löydy, joten riski on vähäinen. Ja onneksi suurin osa oli muutenkin ruokasieneksi kelpaamattomia. Ne saatoin jättää myös sivuiltani pois.

Aikaa myöten sivuillani on ollut kymmeniätuhansia kävijöitä. Nyt olen luopumassa laskureista kokonaan, koska sivuilleni tullaan enemmän muualta kuin sieltä, missä laskurit ovat. Toisaalta olen joutunut aloittamaan laskurit moneen kertaan uudestaan, koska internettitoimittajat eivät takaa niiden toimivuutta ja ne nollautuvat melko usein. Pitäisi olla oma palvelin, niin tällä ei olisi merkitystä. Siinä tulee kuitenkin minulla iso aita vastaan, koska niin paljon en halua harrastuksestani maksaa.

Kaikkein ilahduttavinta näiden sivujen tekemisessä on ollut se aivan ihana posti, jota olen sivuillani kävijöiltä saanut. Monet pitävät omaa "kehusivua", mutta sellaisen pitäminen vie aikaa, jota minulla on niukasti. Kiitän tässä kuitenkin kaikkia, jotka ovat minua kannustavilla kirjeillä muistaneet. Olen tietysti saanut valituksia, että se ja se laji puuttuu sivuiltani, mutta siihen minulla on vain sanottavana, että laji ei ole osunut kamerani eteen, tai sitten kuva on epäonnistunut. Toisaalta minulla on ollut pitkään tilanne, ettei uusia lajeja ja tekstejä ole yksinkertaisesti saanut mahtumaan palvelimelle, jota olen käyttänyt. Nämäkään kirjeet eivät ole silti menneet hukkaan, sillä ne ovat saaneet minut miettimään muita mahdollisuuksia. 

Näin olen sitten nyt, vuonna 2001, muuttanut koko virtuaalisen sienikirjani suomalaiselle internettitoimittajalle, jolloin mahdollisuuteni lisätä lajeja ja täydentää puuttuvat kuvaukset ovat laajentuneet. Vapaa-aikani on enää se ainoa rajoite, kun sitä on niin vähän. Minun ei ole koskaan tarvinnut katua, että olen moiseen puuhaan ryhtynyt. Sivujen pitäminen on ollut ainakin minulle monella tavalla antoisaa. Olen saanut monet kerrat  tuntea, että minuakin tarvitaan.

Jos olet jaksanut lukea tänne asti, niin kiitos Sinulle siitä. Toivon, että pystyn välittämään näiden sivujen kautta jotakin niistä tuntemuksista, joita luonnosta itse saan. Pohjoismaissa luonnon kauneus on meille kaikille vielä lähellä ja helposti saatavissa. Sekä Ruotsissa että Suomessa meillä on vielä Jokamiehen oikeus, joka antaa meille aivan erityiset etuoikeudet verrattuna muuhun maailmaan. Nauttikaamme tästä mahdollisuudesta niin kauan kuin sitä kestää, sillä sekin on jo uhanalainen oikeus.

Kesäkuu 2001
Raija Tuomainen